Tienpäällystystä ja Helsingin Viikki

Hitch-hiking: Jyväskylä - Helsinki (8.7.2006)
Distance: around 280 km
Time: 3 hours
Lifts: 2

Heipä hei,

Vierähti melkoisesti aikaa sitten viime postauksen. Päätin silloin joskus kirjoittaa jotain "jokaisesta" liftauksesta, niin yritetään sitten pysyä päätöksessä. Tähän tarvitaan hieman muutaman viikon takaisia muisteluita, sekä heittomerkkejä. "Jokaisen" liftikyydin muistaminen on viimeviikkoisen Ruotsi-Suomi liftimittelön vuoksi mahdotonta. Mutta palatkaamme kahdeksanteen päivään heinäkuuta 2006.

Kaipuu rakkaan tyttöystävän luo Helsinkiin kävi liian suureksi, ja lähdin hyvissä ajoin, ehkä jo ennen kymmentä, tien poskeen vakiopaikalle hymyssä suin liftaamaan. (Vakiopaikkahan on Vapaudenkadun Tourulan puoleisessa päässä, Tourujoen ja moottoritien vieressä, eli tässä. Tätä kautta pääsee sekä Itään että Etelään: Vaajakosken ABC:ltä haarautuu tie Lahteen sekä Kuopioon). Tuona maanantaisena aamuna sää oli aivan upea. Kyytiä olisi voinut odotella pidempäänkin ihan positiivisin mielin, mutta ei kulunut montaakaan minuuttia, kun valkoinen Transit kurvasi tien sivuun. Nostin juuri maahan laskemani rinkan selkään ja otin muutaman juoksuaskeleen autoa kohden. Kohteliaisuussyistä ei viitsi laahustaa sitä pariakymmentä metriä, joka jää liftarin ja pysähtyneen liftikuskin väliin, varsinkaan tässä tapauksessa, kun ollaan moottoritiekyltin väärällä puolella.

Sain kyydin suoraan Lahteen! Tässä tilanteessa voi olla melko varma, että perille Helsinkiin tulee pääsemään kahdella kyydillä. Ja näin kävikin. Jyväskylä-Lahti -väli meni melko nopeasti ja leppoisasti. Puhuimme kuskin, noin kolmekymppinen perheenisän kanssa 95%:sesti hänen työstään, eli tienpäällystyksestä. Kuulemma loistojobi. Työaika vuoden tasolla kuusi kuukautta (touko-lokakuu), palkka hirmuinen ja, kuten voi tuosta kuudesta kuukaudesta päätellä, työssä on myös kiitettävät lomat. Monet meinaan tekevät niin, että kesät kuluvat Suomessa katutöissä, ja talvet puolestaan Thaimaassa riippukeinussa. Mielenkiintoisinta tässä oli kuitenkin se, että kaveri kertoi työstään ihan "fiiliksissä". Sellaista niin valitettavan harvoin näkee. Kuin lähetystyössä konsanaan, sain pitkien hehkutuksien aikana puhelinnumeron, johon soittaa, jos (kun) päätän ryhtyä tienpäällystäjäksi.

Hyppäsin Lahden Tähtihovilla (?) pois, ostin huoltoasemalta Teho-energiajuoman ja käppäilin moottoritien liittymään. Ehdittyäni ottaa vain muutaman hörpyn tuosta liian koukuttavasta guarana-tauriini-kofeiini-juomasta (joiden kuluttamisen kanssa saa tosiaan olla varovainen), auto pysähtyi. Uskomaton tuuri, ajattelin. Kömmin pelkääjän paikalle varoen läikyttämästä juomaa joka puolella, ja matka jatkui. Ja jatkuikin mukavissa tunnelmissa! Jutustelimme pitkään Helsingin Viikistä, joka pienoisista (lähinnä palvelu)ongelmistaan huolimatta kuulostaa erinomaiselta pk-seudun asuinpaikalta. Asukkailla on muun muassa mahdollisuus omaan, ihan pihapiirissä sijaitsevaan kasvimaaplänttiin. Kuinka loistava keino tutustuttaa kerrostalojen ihmiset toisiinsa! Kasvimaan lisäksi (yhteisö)alueella on paljon muitakin asukastoimikunnan aktiviteettejä. Tämä mukava nainen kertoi myös alueen luonnonrunsaudesta, joka toimii kuulemma erinomaisesti vaikkapa päiväreissun kohteena. Täytynee pitää mielessä.

Saavuin jo yhden maissa Helsinkiin. Tämä ei tietenkään vielä tarkoittanut että olisin ollut yhdeltä kotona, vaikka Helsingissä nyt asunkin. Pikemminkin tämä tarkoitti, että olin kotona kahdelta. Mutta kaikenkaikkiaan jäi loistava fiilis.